Taisin joskus mainita, että meille tuli akvaarioon uusia asukkeja imumonnimme Sinuhe Wallinheimon siirryttyä yllättäen ja varoittamatta autuaammille metsästysmaille, toiseen hiippakuntaan, jäykkäsääristen pataljoonaan jne... (rakastan suuresti KAIKKIA kuolemaan liittyviä kiertoilmaisuja...) Kuopuksen ruumiinavauspyynnöistä huolimatta kuoppasin Sinuhen takapihan kukkapenkkiin, ja totesin tytölle, että ei, minä en aio ottaa selville mihin noin kaksisenttinen pieni musta mötikkä kuoli.

Sinuhen jättämä tyhjiö oli kuitenkin sen jäyhyydestä ja hillitystä olemisesta huolimatta syytä täyttää, ja koska itse olen enemmän sellainen reipasta menoa arvostava immeinen, niin eläinkaupassa bongatut ripeäliikkeiset Borneonimunuoliaiset saivat muuttaa meille - niitä piti olla kaksi, ovat kuulema parvi/parikaloja... No, mikäs siinä, meneehän kaksi siinä missä yksikin, eikös niin tavata yleensä ajatella lemmikeistä ja lapsistakin... =)

Nuo nuoliaiset ovat olleet varsin onnistunut ostos: ne vipeltävät pitkin akvaariota, niin lasia kuin pohjakiveystä pitkin, syövät ilmeisesti huikeat määrät levää ja ovat varsinaisia velikultia kumminkin... Esikoinen oli jo ristimässä niitä taas maalivahtien mukaan, mutta tällä kertaa minä puutuin asiaan, ja totesin, että kun ne ovat kaverit/veljekset/muutenvaanläheiset, niin nimet pitää olla sen mukaan. Joten lapsuuteni kirjalliselle taustalle uskollisena ristin kaverukset Maxiksi ja Moritziksi. Max on tasaisemman ruskea ja Moritz tummempi ja selkeämmin raitainen. Luonteetkin ovat erilaiset: Max on hillitön päällepäsmäri, joka touhuaa jatkuvasti ja aina päällimmäisenä, Moritz vetäytyy hieman enemmän taka-alelle, viihtyy akvaarion takalasissa ja suodattimessa ja kasvien lehdillä, kun Max pyörii koko ajan tyrkkynä etulasissa... =)

Tänä aamuna taas etsiskelin velikultia akvaariosta, ja kun hetkeksi jätin paikkani, lapset kerääntyivät (kaikki kaksi lasta) akvaarion äärelle, ja siellä käytiin seuraavanlaista keskustelua:

Kuopus: Missä Tatu ja Patu on? Esikoinen: Ei ne ole Tatu ja Patu, vaan Max ja Moritz. Kuopus: Ei kun Tatu ja Patu, ja toi vaalea on Tatu. Esikoinen: Höh, ne on Max ja Moritz kun kerran äiti niin sanoo, ja sitäpaitsi jo ne on Tatu ja Patu, niin sitten toi tummempi (Moritz) on Tatu, siis Tummempi on Tatu. Kuopus: Ihan sama, mutta ne on Tatu ja Patu. Esikoinen: No, jos kerta ristitään niitä uudestaan, niin sitten ne on Urpo ja Turpo. Ja Turpo on se Tummempi.

Kun palasin rikospaikalle, esikoinen ilmoitti, että meidän akvaariossa asuu sitten Max-Patu Urpo Borneonimunuoliainen ja Moritz-Tatu Turpo Borneonimunuoliainen. Liikuttavaa yksimielisyyttä, että kaikki halusimme ristiä nuo sankarit kirjallisuushahmojen mukaan - totuuden mukaan on kyllä sanottava, että en ole lapsilleni koskaan Jörö-Jukkaa lukenut - sain itse siitä ihan tarpeeksi traumoja...