Kyllä tekikin hyvää tuo pieni ulkomaanreissu kaiken kiireen keskellä. Käsitöitä en juuri ehtinyt tehdä, laulaa ja kävellä sitten sitäkin enemmän. Kuviakin räpsin kerrankin, mutta niitä en ole vielä jaksanut kamerasta purkaa, joten kuvakavalkadia luvassa vähän myöhemmin.

Heräsin kyllä julmasti todellisuuteen palattuani eilen suoraan töihin ja sieltä sitten kotiin, jossa en ehtinyt edes kenkiä jalasta ottaa, kun piti ryhtyä siivoamaan keittiötä ja pesemään pyykkiä. Vähän olisi väsyttänyt, mutta ei kertakaikkiaan voinut vain mennä nukkumaan, kun huusholli oli niin sekaisin. Hohhoijaa, melkein kuulin äitini äänen jostain vuosikymmenten takaa... No, se siitä.

Toinen herätys todellisuuteen oli tekstiviestitse saatu kutsu kummityttöni ylioppilasjuhliin. Loistelias kummitäti olenkin, kun en edes tiennyt neidin kirjoittavan tänä keväänä. Aika rientää aivan liian kovaa vauhtia. Onneksi minulla on mahdollisuus juhliin osallistua, mutta heti tuli sitten lahjapulma. Tiedän, että raha kelpaa mainiosti, mutta omatekoistakin olisi kiva antaa, varsinkin kun en ole kummityttöjäni omatekoisilla lahjoilla liiemmin muistanut. Ajan vähyyden huomioiden ajattelin, että jospa ehtisin kuitenkin jonkinlaisen huivin neidille neuloa, ja niinpä kaivelin varastoistani mustaa Floricaa (musta on aina varma väri!) ja ryhdyin toimeen. Saavat nuo muut käsityöt nyt hetken odotella, tosin viimeinen opettajien lahjoista on vielä vähän kesken, joten sekin on tikuteltava ennen lauantaita vielä loppuun.

Lasten koulun rehtori jää eläkkeelle, ja häntä juhlitaan torstaina. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana menen paikalle juhlimaan ja kiittämään yhteistyöstä. Yhdistys muistaa myös keilahallin lahjakortilla, sillä onhan eläkeläisellä sitten aikaa vaikkapa keskellä päivää mennä keilaamaan... onhan??? Jalka suussa 

Huomenna on onneksi kampaaja, joten pääsen loppuviikon juhliin ihmismäisen näköisenä. Muu tarpeisto onkin sitten vielä hakusessa, mutta eiköhän tuolta vaatekaapista sentään joku juhlamekkokin vielä löydy.