* Varoitus! Tämä kirjoitus ja erityisesti siihen liittyvä kuva saattavat herättää lukijassa ylenpalttista hilpeyttä. Keskiäkäinen ei ota vastuuta hallitsemattomista naurunpyrskähdyksistä eikä myöskään mahdollisista kaksimielisistä ajatuksista, joita lukijan mieleen saattaa nousta. Olkaa varoitetut!*

Huivien valmistuttua olin vähän pulassa. Piponeulonta ei iskenyt, uuden huivinkaan aloitus ei ihan heti tuntunut hyvältä ajatukselta. Pyöriskelin lankahuoneessani etsien innoitusta, kun yhtäkkiä tajusin, mitä minun oli tehtävä. Ja äkkiä olin Nainen, Jolla Oli Tehtävä.

Lankahamsteroinnin ydin - ainakin minulle - on kuluttaa lankoja, jotka eivät juttele, kuiskaile, puhu tai ylipäätään kommunikoi kanssani. Sellaisia lankoja on varastossani joitakin laatikollisia, erityisesti se laatikko, jossa on keräkaupalla toinen toistaan kiiltävämpiä, silmiäsärkevän kirkkaanvärisiä ja hörhöisiä hapsulankoja. Takaraivossani olen joskus pyöritellyt ajatusta, joka nyt äkkiä siirtyi suoraan etualalle, ja ennen kuin olin kunnolla oikein tajunnutkaan, olin kaivanut jämälaatikosta nallekerän lopun ja hapsulankalaatikosta Lidlistä ihan itse ostetun (!!!!) hapsulangan. Ja vajaata tuntia myöhemmin kuvaan pääsivät nämä:

Juuei, kyseessä eivät siis ole mitkään kotitekoiset ehkäisyvälineet eivätkä myöskään isännän perhekalleuksien lämmittäjät. Nämä eivät ole sukua siililapasille (vaikka kyllähän tuosta langasta aika kivat siililapaset tulisi...) eikä niitä ole tarkoitettu golf-mailojen päitä lämmittämään. Nämä ovat nykyaikaisia pölypalleroita eli niinkuin ennen sanottiin, pölyhuiskia!

Tuon oikeanpuoleisen pölypalleron voi vetää käteen (suokaa anteeksi tämä rahvaanomainen ilmaisu) ja sillä voi pyyhkäistä näppärästi pölystä puhtaaksi kiiltävän mustan pianon päällisen, perintömaljakon tai vaikkapa pöytälampun varjostimen.

Vasemmanpuoleinen pölypallero eli karvatuppi (anteeksi taas tämä rahvaanomaisuus...) taas on tarkoitus vetäistä vaikkapa sählymailan tai lattiamopin varren päähän, jolloin sillä ulottuu nappaamaan ne harmilliset katonrajassa killuvat pienten hämähäkkiystäviemme aikaansaamat verkkorakennelmat. Tai sillä voi pyyhkäistä kattolampusta pahimmat pölyt valoa himmentämästä, puhdistaa ovien yläreunat, sipaista kirjahgyllyn kirjojen selkämykset...

Pölypallerot ovat siis jokaisen pölyä vihaavan emännän parhaita kavereita! Ne on neulottu täyttä keinokuitua olevasta ja äärest' sähköisestä materiaalista (mukana tukea ja ryhtiä antamassa villasekoitelanka), joka suorastaan IMAISEE kaiken pölyn pois. Ja käytön jälkeen pölypallerot on helppo huitaista pesukoneeseen, joka pesee ja linkoaa ne käyttövalmiiksi seuraavaa pölytaistoa varten...

***

Argh, jo riittää tämä Spick&Span -kuvakieli! Mutta ihan totta, nämä toimivat! Kunhan saan tuon eilen illalla aloitetun huivini virkattua, saavat nämä pölypallerot lisää kavereita, ainakin pari hieman vakavammalla naamalla sorvattua pölyhanskaa täytyy meinaan ehdottomasti tehdä. Joten, jos sinulla on jossain varastosi kätköissä hapsulankaa, jolle et tiedä käyttöä, harkitse hetki; ehkä teillekin voisi muuttaa pari pölypalleroa???

Tekniset tiedot: Novitan Nalle Coloria ja Zettlin Las Vegas-hapsulankaa yhdessä neulottuna 6 mm:n sukkapuikoilla. Kapoisemmassa on 18 silmukkaa, leveämmässä 24 (voisi olla ehkä vielä muutama lisääkin). Seuraavasta hanskaversiosta teen ainakin pidemmän, ja siihen voisi ehkä tehdä resorinkin pelkästään ohuemmalla langalla, pysyisi mukavammin kädessä.  Näihin meni lankaa yhteensä 50 g. Hapsulankoja on vielä jäljellä pari kiloa...